Kuka löysikään Autismin?

Pekka Mölsä

Ukrainalaissyntyinen lastenpsykiatrian professori Grunja Suhareva on ollut jäädä historian varjoon, vaikka olisi ansainnut tunnustuksen pioneerityöstään ensimmäisenä autismin kuvaajana niin kuin se tänä päivänä tunnetaan.

Kiovalainen lastenpsykiatri Grunja Suhareva (Груня Сухарева), julkaisi yksityiskohtaisen kuvauksen lasten autistisista piirteistä lähes kaksi vuosikymmentä ennen Aspergerin ja Kannerin käänteentekeviä tutkimuksia. Suharevan tutkimus autismista julkaistiin venäjäksi vuonna 1925. Seuraavana vuonna se julkaistiin saksaksi psykiatrian ja neurologian julkaisussa Monatsschrift für Psychiatrie und Neurologie. Vaikka Suharevan tapauskertomus sopii hyvin tämän päivän käsitykseen autismikirjon häiriöistä, hänen pioneerityönsä on jäänyt muiden autismin tutkimusten varjoon.

Alunperin “autismi” -termiä käytti sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleuer (1916) kuvaamaan joissain potilaissa havaittua kontaktikyvyttömyyttä, omiin maailmoihin uppoutumista, ulkomaailmaa kohtaan tunnettua välinpitämättömyyttä ja halua olla yksin, mutta hän ei kutsunut tätä tilaa autismiksi, vaan skitsofreniaksi.

Autismidiagnoosin löytäjänä on pidetty itävaltalaista lasten psykiatria Leo Kanneria, joka julkaisi autismia koskevan työnsä Yhdysvalloissa vuonna 1943. Nyt on kuitenkin selvinnyt, että Aspergerin ja Kannerin tutkimustyön välillä on ollut linkki. Kannerin tutkimuksessa mainitut kolme ensimmäistä autistista potilasta tutki itävaltalainen lastenlääkäri Georg Frankl, joka toimi Aspergerin johtavana kliinikkona Wienin yliopiston lastenklinikalla 11 vuotta ennen kuin vuonna 1937 muutti Kannerin klinikalle Baltimoreen.

Itse asiassa Hans Asperger oli julkaissut alustavan kuvauksen autismista Wienissä jo vuonna 1938 ja tieteellisen artikkelin vuonna 1944. Hans Aspergerin saksankielinen tutkimus oli unohtua Kannerin englanninkielisen tutkimusten varjoon. Englantilainen lastenpsykiatri Lorna Wing, joka oli tutustunut Aspergerin tutkimuksiin otti käyttöön termin "Aspergerin oireyhtymä" tämän kuoleman jälkeen 1981. Aspergerin tutkimuksen englanniksi julkaisi lastenpsykiatri Uta Frith 1991.

Vuonna 1938 julkaistussa artikkelissaan Hans Asperger kertoi havainneensa skitsofreniapotilaiden joukossa “autistisesta psykopatiasta” kärsiviä nuoria, joita hän kuntoutti pedagogisilla menetelmillä. Leo Kannerin käsitys vuonna 1943 kuvaamastaan autismista kuitenkin oli, että se on parantumaton.

Vuonna 1944 julkaistussa tutkimusraportissaan Asperger näki autistisen psykopatian erinomaisena määritelmänä, erottaa autismi skitsofreniasta, sillä autismissa persoonallisuus ei ole hajanainen tai psykoottinen. Toisin kuin Kanner Asperger ei uskonut autismin kuntoutuksessa psykoterapiaan vaan kasvatuksellisiin menetelmiin. Autistisen psykopatian oireet eivät Aspergerin näkemyksen mukaan olleet pysyviä, vaan saattoivat muuttua ja kadota sopivan kasvatuksen tuella ja iän myötä jopa niin, etteivät ne enää näkyneet aikuisena.

Suharevan tutkimuksessa oli mukana kuusi poikaa, joita hoidettiin lasten psyko-neurologisella osastolla Moskovan yliopistosairaalassa. Hän kuvaili lasten oireita nimityksellä ”lapsuusiän skitsoidinen psykopatia".

Suharevan mukaan “skitsoidista psykopatiaa” leimasi kasvojen ilmaisukyvttömyys, eristäytyminen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen puute sekä outoa ja sosiaalisesti sopimatonta käytöstä. Näillä lapsilla oli myös pakkotoimintoja, stereotyyppistä käyttäytymistä ja erityisiä mielenkiinnon kohteita sekä vastenmielisyyttä keskeytyksiin. Suharevan kuvailemat pojat vastustivat muutosta ja halusivat, että asiat tehdään aina totutulla tavalla. Nämä lapset olivat myös herkkiä melulle ja hajuille. He saattoivat ongelmistaan huolimatta olla joiltain osin kyvyiltään jopa normaalia lahjakkaampia esimerkiksi musikaalisesti.

Suharevan tapauskertomus autismista on silmiinpistävän samankaltainen kuin Kannerilla ja Aspergerilla. Asperger käytti termiä ”autistinen psykopatia” ja Kanner yksinkertaisesti “lapsuusiän autismi”. Suharevan tapauskertomus on yllättävän yhtäpitävä Kannerin ja varsinkin Aspergerin myöhempien kuvauksien kanssa.

Suharevan tutkimus on ollut saatavilla kauan ennen kuin Aspergerin ja Kannerin tapausselostukset julkaistiin. Aikoinaan Ukrainan puolella, nykyisessä Itävallassa syntynyt Leo Kanner mainitsee Suharevan työn omassa kirjoituksessaan vuonna 1949. On mahdollista, että myös Asperger tunsi hänen tutkimuksensa. Kuitenkaan tästä ei ole suoria viitteitä.

Suhareva syntyi Kiovassa, Ukrainassa 11. marraskuuta 1891, alueella joka tuolloin oli osa Venäjän keisarikuntaa, kuten Suomikin. Hän suoritti lääketieteen opinnot vuonna 1915, ja teki pitkä uran lastenpsykiatrian parissa Moskovassa, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1969. Tieteellisestä työstään Suhareva sai Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan kunniamaininnan. Hän kuoli Moskovassa vuonna 1981. Vaikei Suharevan työ ollut aiemmin laajemmin kansainvälisesti tunnettu, hänet kuitenkin edelleen muistetaan kotimaassaan. Vuonna 2011 laaja muistoartikkeli Suharevan työstä julkaistiin Venäjällä.

Ruotsissa työskentelevät autismin tutkijat Manouilenko ja Bejerot ovat Pohjoismaisessa Nordic Journal of Psychiatry (2015) julkaisussa verranneet Suharevan kuvausta amerikkalaiseen “autismikirjon häiriö” -diagnoosiin DSM-5, ja todenneet sen vastaavan nykykäsitystä autismikirjon oireyhtymästä (Kaavio: Lapsuusiän skitsoidinen psykopatia Suhareva 1925/1926 ). Suhareva, autismitutkimuksen pioneeri, ansaitsee laajempaakin tunnustusta työstään. Olisi tärkeää, että hänen edelleen ajankohtainen autismia käsittelevä tutkimuksensa voitaisiin julkaista myös suomeksi.



Lapsuusiän skitsoidinen psykopatia Suhareva (1925/1926)

a) Autistinen asenne: taipumusta yksinäisyyteen – välttelee muiden ja ikäistensä seuraa varhaisesta lapsuudesta lähtien

  • impulsiivinen, outo käytös
  • pelleily, soinnuttelu
  • jotkut puhuivat loputtomasti tai kysymällä järjettömiä kysymyksiä läheisiltään
  • tunne-elämän ei näy ulospäin
  • tuntuvat oudoilta
  • taipumusta abstraktioon ja skeemoitteluun
  • käsitteiden konkreettisuus ei paranna, vaan vaikeuttaa hahmottamista
  • puutteita kasvojen ilmaisussa ja eleissä
  • manierismit ja erikoiset asennot
  • omituisuuksia ja puutteita puheäänen säätelyssä
  • tarpeettomat liikkeet ja lihasten jännitys
  • nasaalia käheää tai kimeää vinkuvaa äänen käyttöä, modulaation puute
  • välttelee ikäisiään, yhteisöllisiä pelejä
  • kiinnostunut fantasiatarinoista ja saduista
  • vaikeaa sopeutua muiden lasten joukkoon
  • ikäistensä pilkkaamia ja alhainen asema ryhmässä

b) Taipumusta automatiikkaan: Vaikea keskeyttää aloitetut tehtävät. Psyykkinen joustamattomuus; vaikeuksia sopeutua uusiin asioihin ja tilanteisiin.

  • tic-tyyppistä käyttäytymistä
  • irvistelyjä
  • stereotyyppisiä uudissanoja
  • jatkuvaa kyselyä; stereotyyppistä puhetta
  • nopeaa tai rajattua puhetta
  • taipumus pakko-oireiseen käyttäytymiseen
  • uudet asiat vaatii pitkää valmistelua ja vaikeus keskeyttää
  • pikkutarkka, seuraa periaatteita
  • tunnepurkauksia
  • jos keskeyttää puheen, kiihtyy ja alkaa tarinan uudestaan
  • asettaa omat kiinnostuksen kohteet muiden edelle
  • erityiset mielenkiinnon kohteet näkyvät toistuvina pinttyneinä aiheina ja teemoina
  • taipumus rationalisointiin ja absurdiin märehdintään
  • musikaalinen lahjakkuus ja hyvä sävelkorva yleistä
  • meluherkkyys, hakee hiljaisuutta
  • hajuherkkyys

Alkaa varhaislapsuudessa
Vaikeutta osallistua koulunkäyntiin johtuen oudosta käyttäytymistä
Älykkyys normaali tai normaalia korkeampi



Lähteet
  • Sucharewa, Grunja (1926) Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter. In: Monatsschrift für Psychiatrie und Neurologie. Band 60, 1926, S. 235–261.
  • Manouilenko I, & Bejerot S (2015). Sukhareva – Prior to Asperger and Kanner. Nordic Journal of Psychiatry, Volume 69, Issue 6,

Kirjallisuus
  • Bleuer, Eugen (1916) Lehrbuch der Psychiatrie. Berlin: J. Springer
  • Feinstein A (2010): A History of Autism: Conversations with the Pioneers
  • Manouilenko I, & Bejerot S (2015). Sukhareva – Prior to Asperger and Kanner. Nordic Journal of Psychiatry, Volume 69, Issue 6,
  • Matthews, Dylan (2015) We've called autism a disease for decades. We were wrong.
  • Neuroskeptic April 2, 2015 Did A Soviet Psychiatrist Discover Autism In 1925 ...http://blogs.discovermagazine.com
  • Kanner Leo (1943). Autistic disturbances of affective contact. Nervous Child 2, 217-250 PDF
  • Silberman,Steve (2015) NeuroTribes: The Legacy of Autism and the Future of Neurodiversity, Penguin, Randomhouse
  • Sucharewa, Grunja (1926) Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter. In: Monatsschrift für Psychiatrie und Neurology. Band 60, 1926, S. 235–261.
  • Cухарева Г.Е. Шизоидные психопатии в детском возрасте. В кн.: Вопросы педологии и детской психоневрологии, выпуск 2. М 1925; 157-187.
  • Wing, Lorna (1981) Asperger’s Syndrome: a Clinical Account, Psychological Medicine Vol 11 Issue 01

0
0
0
s2sdefault