Uusi luovan kirjoittamisen ryhmä "Neuroottiset skriivaajat" tapasi ensimmäistä kertaa La 16.9. Helsingin seudun erilaisten oppijoiden tiloissa Kaisaniemessä. Kokoontumisen kirjallista satoa seuraavassa.

Kirjoittaja: Kylttyyrikyttyrä

Katson itseäni usein aamulla peilistä, minkälaisena minä näen itseni joka päivä ja peiliin katsominen menee syvälle minuuteen, omannäköiseen kauneuteen - olipa se sitten sisäinen tai ulkoinen kauneus. Toisaalta, vertailen itseäni muihin aika paljon, koska se johtuu yhteiskunnallisella tasolla aika pitkälti siitä, että en elä normatiivista elämää sekä olen marginaaliryhmässä monella eri tapaa. Esimerkiksi joidenkin sukulaisteni silmissä en ole oikeissa töissä, vaan puuhastelen kaikkea muuta, enkä elä heidän odotustensa mukaisesti, vaikka maksanhan minä eläkkeestäni ja satunnaisista kokemuskouluttajan keikkatyöstä verot aivan niinkuin normatiivisessa yhteiskunnassa niinsanotut normaalit ihmiset työstään.

Minua hiukan ärsyttää se, että jotkut ihmiset pitävät työtä, terveyttä ja rahaa itsestäänselvinä asioina ja joskus saan jopa ylipainostanikin moitteita ja että en viitsi tehdä asioita yhteiskunnan eteen, vaikka tällä hetkellä teen paljonkin asioita, joilla on tarkoitus. Esimerkkinä voin ottaa sen, että ohjaan ryhmiä yhdistyksissä ja Lohjan Kulttuuripaja Hiidessä. Toisaalta, tahdon tehdä asioita ja onnistua asioissa, joita muut arvostavat.

Myös minua on ärsyttänyt hiukan se, että esimerkiksi suurissa ruokakaupoissa esteettömyys ei toteudu. Näiden paikkojen ongelma on esimerkiksi ”torikokoukset” keskellä käytävää ja toinen seikka on se, että - tai ehkä tämä on vain minun kuvitelmaani - ostoksiani syynätään, vaikka yritän ostaa mitenkä terveellistä ruokaa tahansa kotiin ja Kulttuuripajalle evääksi.

Joskus minulla on eräänlaisia ennakkokäsityksiä ja kommunikointiongelmia toisiin ihmisiin nähden, mutta kelläpä neurokirjolaisella niitä ei olisi suhteessa niinsanottuihin normaaleihin ihmisiin. Minulla on myös jonkinasteisia hahmotusongelmia enkä osaa hahmottaa toisinaan, mitä muut ihmiset haluavat minusta ja minkälaisen kuvan annan itsestäni heille. Toisaalta, erilainen vertaisryhmätoiminta niin yhdistyksissä kuin Kulttuuripajalla ovat opettaneet minut tietynlaiseen ratkaisukeskeisyyteen; esimerkiksi osaan käyttää tunnehissiä sekä olen oppinut kymmeneenlaskun taidon silloin, kun joku tai jotkut asiat menevät vain yli ja niin edelleen. Eikös näistä asioista jokaisen meistä ole hyvä oppia jotakin?

0
0
0
s2sdefault
Blogi

Suomen Aspergeryhdistys (ASY), Länsi-Uudenmaan Neuris sekä Turun seudun autismi- ja ADHD-yhdistys (Aisti) järjestivät yhteistyössä neurokirjolaisille suunnatun kesäleirin Sammatin Elämännokassa 21.7.-23.7.2017. Puheenjohtajamme tarjoaa seuraavassa katsauksen kovasti kehuja keränneen leirimme tunnelmista.


Kirjoittaja: Janne Fredriksson

Kun kuusitoista autistia viettää pitkän viikonlopun syrjäisessä leirikeskuksessa, se kuulostaa joko kauhuelokuvan käsikirjoitukselta tai unelmalomalta. Tunteeni huristivat melkoista vuoristorataa valmistautuessani Suomen Aspergeryhdistyksen, Neuriksen ja Aistin yhteistyössä järjestämälle päihteettömälle kesäleirille Sammatin Elämännokassa. Mieltäni huojensi kuitenkin ajatus, että saisin nauttia siitä harvinaisesta luksuksesta, että tällä kertaa olisin maksava asiakas vailla vastuun iestä. Lisäksi käytössämme olisi leirikeskuksen talonmiehen ja kokin palvelut, joten ihan vain omin neuvoinkaan meidän ei tarvitsisi tumpeloida. Luotin myös siihen, että leirin järjestäjät ja ohjaaja ovat kaikessa tolkuttomuudessaankin tolkun väkeä.

0
0
0
s2sdefault
Blogi
Lappeenrannan ryhmä


Kysymyksessä on blogi-kirjoitus, jossa esitetyt mielipiteet eivät välttämättä edusta yhdistyksen virallista kantaa.

Kirjoittaja: Heini


Tapahtumat on kerrottu yhden ihmisen näkökulmasta ja tämän vuoksi kuvaus on kaikkea muuta, kuin täydellinen. Joku muu olisi painottanut muistelmansa toisella tavalla.

14.6 oli Lappeenrannan vertaistukiryhmän tapaaminen. Koska emme kesäloman takia päässeet tavalliseen paikkaan, olimme Joutsenossa. Suunnitelmana oli nähdä kahvilassa ja säävarauksella lähteä laavulle grillaamaan. Meillä kävi ilmojen suhteen hyvä onni ja saimme toimia suunnitelman mukaan.

Vietimme ensin aikaa kahvilassa, koska kahvitarpeita ei ollut tulossa mukaan laavulle. Kiitos kaakaosta, ASY. Kahvilassa keskustelimme muun muassa tulevasta kesän leiristä. Se kuulosti oikein kiinnostavalta ja näyttäisi siltä, että täältäkin on leirille tulijoita. Allekirjoittanut mainitsi tilanneensa netistä fidget spinnerin (sormihyrrän?), koska oli lukenut että se on hyvä stimmaamiseen. Ilmeisesti se toimiikin joillekin ja tämänhetkisessä villityksessä on se hyvä puoli, että neuronormaalit lapset leikkivät jollain, joka on suunniteltu erityisihmisten tarpeisiin. Ehkä se normalisoi asioita?

0
0
0
s2sdefault
Blogi
Lappeenrannan ryhmä

Lappeenrannan vertaisryhmän kynäniekka Heini tarjoaa meille katsauksen Lappeenrannassa 5.4. pidetystä autismitietoisuuden viikon "Kamalat, ihanat aistit"- tapahtumasta. ASY oli yksi tapahtuman yhteistyökumppaneista.


Kysymyksessä on blogi-kirjoitus, jossa esitetyt mielipiteet eivät välttämättä edusta yhdistyksen virallista kantaa.

Kirjoittaja: Heini


5.4. iltapäivällä vietettiin Lappeenrannan Steiner-koululla ”Kamalat ihanat aistit”-tapahtumaa osana autismitietoisuuden viikkoa. Tapahtumassa oli tarkoituksena tarjota tietoa aistien poikkeavasta toiminnasta. Tietoa jaettiin esitteiden kautta ja tapahtumaa rytmittivät luonnot ja kokemuspuheenvuorot. Järjestämiseen osallistuneet autismin kirjolaiset olivat myös varautuneet nimikyltein ja olisivat mielellään vastanneet kysymyksiin, mutta tällaista keskustelua ei juuri syntynyt.

Tapahtumaan osallistui myös Suomen erityisherkät-yhdistyksestä väkeä. Yläkerrassa oli aistituote.fi-yrityksen tuote-esittely. Painopeitot ovat olleet monien mielestä kiinnostavia ja oli hyvä, että tapahtumaan saatiin nyt mahdollisuus kokeilla. Steinerkoulu oli mukana toiminnassa ja luokkaretkikassaa kartutettiin kahvilan pidolla. Oppilaat ohjasivat myös märkämaalausta ja kasvomaalausta oli tarjolla. Pihalla oli poneja.

0
0
0
s2sdefault