Blogi
Lappeenrannan ryhmä


Kysymyksessä on blogi-kirjoitus, jossa esitetyt mielipiteet eivät välttämättä edusta yhdistyksen virallista kantaa.

Kirjoittaja: Heini


Tapahtumat on kerrottu yhden ihmisen näkökulmasta ja tämän vuoksi kuvaus on kaikkea muuta, kuin täydellinen. Joku muu olisi painottanut muistelmansa toisella tavalla.

14.6 oli Lappeenrannan vertaistukiryhmän tapaaminen. Koska emme kesäloman takia päässeet tavalliseen paikkaan, olimme Joutsenossa. Suunnitelmana oli nähdä kahvilassa ja säävarauksella lähteä laavulle grillaamaan. Meillä kävi ilmojen suhteen hyvä onni ja saimme toimia suunnitelman mukaan.

Vietimme ensin aikaa kahvilassa, koska kahvitarpeita ei ollut tulossa mukaan laavulle. Kiitos kaakaosta, ASY. Kahvilassa keskustelimme muun muassa tulevasta kesän leiristä. Se kuulosti oikein kiinnostavalta ja näyttäisi siltä, että täältäkin on leirille tulijoita. Allekirjoittanut mainitsi tilanneensa netistä fidget spinnerin (sormihyrrän?), koska oli lukenut että se on hyvä stimmaamiseen. Ilmeisesti se toimiikin joillekin ja tämänhetkisessä villityksessä on se hyvä puoli, että neuronormaalit lapset leikkivät jollain, joka on suunniteltu erityisihmisten tarpeisiin. Ehkä se normalisoi asioita?


Matka laavulle oli maisemarikas, vaikka jalkojaan olikin hyvä katsoa, ettei kompastu. Matkan aikana ainakin jotkut meistä pääsivät tutustumaan geokätköilyharrastukseen ja pari onnekasta näki puussa Barbie-nuken lisäksi ryhmämme vetäjän.

Laavulle oli ensin haasteellista sytyttää tuli ja kosteiden puiden vuoksi ihan ensimmäiseksi savustettiin läsnäolijat. Hiillosta odotellessa oli hyvä jutella muun muassa Internet-keskustelujen haasteellisuudesta, koska ei ole mahdollista nähdä osanottajien kasvoja tai kuulla äänensävyjä ja käyttää niitä tulkinnan apuna. Huonoja ja hyviä vitsejä kerrottiin, kuten yleensä ryhmämme tapaamisissa. Pari ryhmäläistä (minä olin yksi) sai päähänsä yrittää vääntää kirsikan varren solmuun kielellään. Se onnistui loppujen lopuksi, mutta en kyllä ymmärrä, mikä siinä on niin kovin kiinnostavaa. Vaikuttaisi siltä, että prosessiin sisältyy noin vartin verran naaman vääntelyä.

Grillasimme makkaraa ja yllättävämmin myös banaaneja. Olimme kollektiivisesti ihmeissämme siitä, miksi joidenkin ihmisten mielestä ketsuppia ei saisi enää laittaa makkaraan, jos on aikuinen. Maailmassa on olevinaan niin paljon käsittämättömiä sääntöjä!

Laavulla tapahtui hauska yhteensattuma. Paikalle tuli äiti lapsensa kanssa, sillä laavua ei ollut varattu yksin meille. Jonkun ajan kuluttua äiti kysyi, onko jollakin läheisistämme asperger, koska puhuimme siitä.

”Meillä kaikilla”, oli vastaus.

”Tässä on yksi lisää”, äiti sanoi viitaten lapseensa. Oli mukavaa, että hän pääsi näkemään, millainen hänen lapsestaan ehkä kasvaa. Suuntaa-antavasti nyt ainakin, koska kaikkihan ovat yksilöitä.

Syömisen jälkeen kävimme ryhmän vetäjän luona ja tapasimme hänen koiransa, rottansa ja hamsterinsa. Ilmeisesti rottien mielestä laastari on hyvää. Puhuimme ensi kuun tapaamisesta, joka on 19.7 Cafe Kristiinassa 17.30-19.00. Ehkä tapaamista jatketaan sen jälkeen, mutta valitettavasti minun piti lähteä ennen kuin asia päätettiin.

Oli aika jännittävää mennä niin erilaiseen paikkaan tapaamaan, mutta olen oikein tyytyväinen, että uskalsin.

0
0
0
s2sdefault