Kokouksiin osallistuminen on perinteinen vaikuttamisen keino. Osalle autismikirjolaisia kokouksiin osallistuminen on kuitenkin vaikeaa, kokouksen johtamisesta puhumattakaan. Heinäkuussa 2021 pitämässämme työpajassa kokeilimme  sosiokraattista toimintatapaa kokouskäytäntönä.

Sosiokraattisen toimintatavan idea on tiivistetysti seuraava:

• Vastakkainasettelujen sijaan etsitään yhteistä tavoitetta.
• Päätökset tehdään suostumusperiaatteella: jos jollakulla on syytä vastustaa, päätösesitystä muutetaan, kunnes vastustuksen aihe poistuu eikä kukaan vastusta päätöstä.
  • ei äänestyksiä, mutta ei myöskään yksimielistä kannatusta
• Puheenvuorot ovat lyhyitä ja kiertävät ringissä, puheenvuoroja ei yleensä tarvitse pyytää, jokainen puhuu vuorollaan.
• Keskustelu jaetaan pieniin toisiaan seuraaviin vaiheisiin.

Toimihenkilöitä kokouksessa on perinteisen kahden sijaan kolme:

• Vetäjä: johtaa työpajan kokoontumisia, laatii esityslistan, jakaa puheenvuorot ja huolehtii aikataulussa pysymisestä.
• Sihteeri: laatii pöytäkirjan ja merkitsee muistiin päätökset sekä asiat, jotka on tarpeen ottaa esille myöhemmissä kokoontumisissa.
• Johtaja: johtaa työpajan sisällöllistä työtä (etenkin kokoontumisten välillä) eli huolehtii siitä, että työ etenee kohti asetettua tavoitetta.

Mallin etuihin lukeutuu muun muassa vastuun jakautuminen useammalle toimihenkilölle, aikataulutettu kokousjärjestys ja esityslista, kiertävä puheenvuoro sekä päätösten tekemisen malli, joka mahdollistaa kaikkia tyydyttävän ratkaisun.

Sosiokraattinen toimintatapa antaa kokouksissa äänen myös niille, jotka tavallisesti jäävät kokouksissa ilman riittäviä puheenvuoroja rohkeampien ja äänekkäämpien hallitessa ajankäyttöä. Kokouksen kulun ennakoitavuus sekä äänestämisen puuttuminen (ja sitä kautta osallistujien jakautuminen voittajiin ja häviäjiin äänestyksen perusteella) loivat osaltaan kokoukseen turvallisen ilmapiirin.

Palautekierroksen perusteella yhdeksänhenkinen kokoonpanomme piti kokouskäytäntöä toimivana.  Kehitettävääkin löytyi: kokoukseen toivottiin enemmän tekstimuotoista viestintää, esimerkiksi chatin käyttöä, jotta käsiteltävät asiat ja esiin tuodut mielipiteet hahmottuisivat paremmin.

Mikään yksittäinen malli tai käytäntö ei ole täydellinen, kaikkien tarpeet huomioiva ja esteet poistava ratkaisu kokouskäytäntöihin.  Jokainen askel kohti autismiystävällisempää kokoustamista on kuitenkin kokeilemisen arvoinen.