Autscape 2019

Tapahtumapaikan päärakennus sivusta ja nätit kukkaistutukset.

Osallistuin elokuussa Autscapeen, joka on autismikirjon henkilöiden järjestämä kolme päivää kestävä vuosittainen tapahtuma Englannissa. Tapahtuman osallistujista ja puhujista suurin osa on autismikirjolaisia. Tänä vuonna se järjestettiin Hoddesdonissa, joka on n. 30 km Lontoosta pohjoiseen sijaitseva kaupunki. Teema oli ”Making Connections”, suomennettuna yhteyksien luominen.

Autscapessa on paljon koettavaa: luentoja, työpajoja, mahdollisuus verkostoitua ja vaikuttaa yhteiskunnallisesti, ohjattua ja vapaata keskustelua sekä monipuolisesti tekemistä, mm. pelaamista, taide ja itseilmaisupajoja ja askartelua. Pidin itse vertaistoiminta-aiheisen keskustelumuotoisen työpajan, jonka aiheina olivat autismikirjolaisia kiinnostava vertaistoiminta sekä osallistumisen ja ohjaamisen haasteet ja helpottavat tekijät. Työpajan johdantona esittelin hankkeessa tehdyn kyselyn tulokset ja kerroin, millaista vertaistoiminta on ASY:ssä. 

Työpajaan osallistui vertaisryhmien ohjaajia ja osallistujia sekä keskustelu- että toiminnallisista ryhmistä. Kiinnostaviksi vertaistoiminnan aiheiksi keskustelijat kokivat luonnossa liikkumisen, psykologian, ihmissuhteet, käsityöt ja askartelun. Käsityöt ja askartelu olivat osassa ryhmiä myös oheistekemisenä, jonka koettiin helpottavan ryhmään osallistumista ja keskustelua. Ryhmään osallistumista helpottavana koettiin myös etukäteisohjeistus ja aistiystävällisyys. Erona ASY:n vertaistoimintaan oli suljetut vertaistukiryhmät, joita ASY:ssä ei tällä hetkellä ole sekä sukupuoleen perustuva vertaistukiryhmä autismikirjon naisille.

Aistihuoneessa oli tekemistä aistiärsykkeitä kaipaaville.

Autismikirjoon liittyvät tarpeet oli huomioitu Autscapessa. Etukäteen oli ladattavissa opas, jossa oli kerrottu tapahtuman käytännöt. Tapahtumapaikalla oli opasteita ja vapaaehtoisia neuvomassa. Äänettöm autismiaplodeja käytettiin, oli hiljaiset tilat oleiluun ja ruokailuun ja ulos saattoi mennä rauhoittumaan ja katselemaan kauniita maisemia. Aistiärsykkeitä kaipaaville oli mm. aistihuone ja tekemisinä retrovideopelien pelaaminen ja iltadisco. Ruuista oli mahdollisuus valita itselle sopivat. Vuorovaikutusta oli helpottamassa liikennevalolaput, ja ihmisiin tutustumiseksi oli mahdollisuus ilmoittautua joka päivä kokoontuviin, samoista ihmisistä koostuviin pienryhmiin. 

Tapahtumapaikan takapihalta avautui rauhallinen maisema.

Minulle tapahtumassa parasta oli yhteenkuuluvuuden tunne muiden autismikirjon henkilöiden kanssa ja vuorovaikutus, jossa voi olla täysin oma itsensä. Lisäksi tapahtuman järjestelyistä ja työpajastani sain uusia ideoita, joista kerron yhdistyksemme vapaaehtoisille ja vertaistoiminnan ohjaajille.

Emmi Varis