Nepsyvalmennusta eli neuropsykiatrista valmennusta käytetään nykyisin monissa palveluissa autismikirjon kuntoutuksena. Sekä sanat ”neuropsykiatria” että ”valmennus” ovat termeinä melko epämääräisiä. Käypähoitosuositus autismikirjon henkilöille on vasta valmisteluvaiheessa ja veikkaan, että tulee olemaan haastavaa löytää siihen kovin jämptiä sisältöä.

Tuoreessa ADHD:n käypähoitosuosituksessa nepsyvalmennus on mukana, vaikka tutkittua tietoa sen tehosta myöskään ADHD:n kuntouttamisessa on vaikeaa löytää. ADHD:n käypähoitosuosituksessa neuropsykiatrisen valmennuksen kerrotaan sisältävän ”mm. kognitiivis-behavioraalisen ja ratkaisukeskeisen terapian sekä käyttäytymisohjauksen menetelmiä (esim. tavoitteen asettaminen, ajanhallinnan menetelmät, päivästruktuurin luominen kuvalukujärjestyksellä, tavoite-palkkiomenetelmät, voimavarojen hyödyntäminen)”. Kun menetelmä on näin väljästi määritelty, ei ole kovin helppoa sen vaikuttavuutta tutkia.

Olen itse autismikirjolla oleva aikuinen ja ammatiltani sosionomi. Työskennellessäni koulukuraattorina kävin jokunen vuosi sitten työnantajani kautta myös neuropsykiatrisen valmentajan koulutuksen. Olen myös asiakkaana autismikirjoon liittyvissä palveluissa kohdannut joitakin työntekijöitä, joilla tuo koulutus on. Olenko saanut siis nepsyvalmennusta? Se on jäänyt epäselväksi. Voisinko hyötyä nepsyvalmennuksesta? Tai koska olen nepsyvalmentaja, niin voisinko valmentaa itseäni?

Pidän valmennuksen käsitteestä. Se viittaa minusta menetelmään, jossa ihmistä ohjataan ohjaamaan itseään. Mieluummin ajattelen saaneeni valmennusta, kuin että olisin saanut vaikka psykiatrista hoitoa tai jotakin neuvontaa, kuten nuo saamani palvelut voitaisiin varmaan virallisesti määritellä. Ei minulla sinänsä mitään psykiatriaa vastaan ole, mutta autismikirjon asiat eivät mielestäni siihen kuulu. Psykiatria, neuropsykiatria, neuropsykologia, neurologia, neurokirjo, nepsy… aika hankalia käsitteitä kaikki. Käymälläni nepsyvalmentajakurssilla vieraili lääkäri, jolta kysyin, miten hänen mielestään neurologia ja psykiatria eroavat toisistaan ja mitä on neuropsykiatria. Hän oli sitä mieltä, että eiköhän näitä aivoihin ja hermostoon liittyviä lääketieteen termejä vielä tulevaisuudessa setvitä ja yhdistellä järkevämmiksi kokonaisuuksiksi. Toivo niin, jotta myös tukipalveluihin tulisi jotakin selkeyttä.

Nepsyvalmentajakoulutusten sisältö on varsin vaihteleva. Kurssilla käydään yleensä läpi neuropsykiatrisia oireyhtymiä ja ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan sekä joskus myös NLP (neurolingvistinen ohjelmointi) liittyviä menetelmiä. Näissä suuntauksissa keskeistä ovat esimerkiksi harjoitukset, joissa henkilö pohtii omia tavoitteitaan ja mielikuviaan sekä pyrkii tietoisesti muokkaamaan ajatteluaan ja toimintaansa myönteisempään suuntaan. Nepsyvalmentajakursseja suorittavat nykyisin monet kasvatus-, kuntoutus-, terveydenhoito- tai sosiaalialan ammattilaiset täydennyskoulutuksena. Kurssi on ollut jo pitkään suosittu luultavasti siksi, että tietoisuus autismikirjosta, ADHD:sta, Touretesta ja muista ”nepsydiagnooseista” on lisääntynyt ja työntekijät kaipaavat niiden kohtaamiseen jotakin kättä pidempää.

Mitään virallisia kriteerejä nepsyvalmentajille ei ole olemassa. Valvira ei myöskään valvo nimikkeen käyttämistä. Käytännössä siis kuka tahansa voi nimittää itseään nepsyvalmentajaksi tai neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Vaikka kurssi olisikin käyty, se ei välttämättä ole sisältänyt ajan tasalla olevaa, tutkimukseen perustuvaa tietoa autismikirjosta, eikä ole takeita, että siellä olisi vieraillut kokemusasiantuntijoita. Itse kerroin kurssikavereilleni oman tarinani, jotta he tietäisivät kurssin aikana kohdanneensa edes yhden ”nepsyhenkilön” silmästä silmään.

Menetelmät ja harjoitukset, joita monet nepsyvalmentajat ja muulla nimikkeellä toimivat autismikirjolaisia auttavat ammattilaiset käyttävät, ovat yleisesti tunnettuja sosiaali- terveys- ja kasvatusalla. Laadukasta apua autismikirjon asioihin voi siis aivan hyvin saada myös sellaiselta ammattilaiselta, jolla ei nepsyvalmentajan koulutusta ole. Asianmukaista faktatietoa autismikirjosta olisi suotavaa kohtaamillamme ammattilaisilla olla. Itse arvostan Autismiliiton sivuilla ja heidän järjestämissään koulutuksissa tarjolla olevaa sisältöä. Liitossa tuoreet kansainväliset tutkimukset ja kokemuspuheenvuorot ovat arkipäivää.

ASY:n vertaisryhmässä keskustelemme usein siitä, mistä on löytynyt ”hyviä tyyppejä” auttamaan jotakuta ryhmäläistä autismikirjon asioissa. Joskus hyvä tyyppi on sellainen, joka on sillä epämääräiselläkin nepsyvalmentajakurssilla pysähtynyt edes hetkeksi miettimään, mitähän autismikirjolla olevat asiakkaat mahtavat häneltä tarvita ja toivoa. Hyvien tyyppien vahvuuksiin kuuluu taito kohdata meidät aidosti, piiloutumatta ammattiroolien taakse. He ovat joustavia ja voivat kokeilla tarpeen mukaan uusiakin toimintatapoja. He eivät ole niitä, jotka kyselemättä räväyttävät loisteputkivalot päälle tai taputtavat olalle. He eivät myöskään kuvittele olevansa kaikkitietäviä autismikirjon asiantuntijoita, vaan osaavat kysyä, mitä juuri minä tarvitsen ja millainen juuri minä olen. Autismikirjon tukipalvelut voivat välillä tuntua sekavalta viidakolta. Onneksi sieltä on kuitenkin mahdollista löytää monenlaista apua. Meidän vertaisryhmämme jäsenillä on useammankin hyvän tyypin puhelinnumero pahan päivän ja uusien ryhmäläisten varalle jemmassa.