Yksi kevään ja kesän huomionarvoisimmista autismikirjoon liittyvistä uutisista on ollut norjalaisen Unicus-konsernin saapuminen Suomeen. Unicus tunnetaan IT-alan yrityksenä, joka palkkaa Asperger-diagnoosin saaneita henkilöitä testaamaan asiakasyritysten tuotteita.

Unicuksen keväällä perustettu tytäryhtiö Unicus Finland on aloittanut toimintansa rekrytointikampanjalla, josta on saattanut saada tietoa esimerkiksi sosiaalisesta mediasta tai työvoimaviranomaisilta.

Nettikeskusteluissa Unicus on herättänyt autismikirjolaisissa sekä innostusta että epäilyä. Osan mielestä Aspergereiden potentiaali on vihdoinkin ymmärretty, osa pitää tapausta liian hyvänä ollakseen totta.

Epäily Aspergereita palkkaavaa yritystä kohtaan on osin ymmärrettävää, ovathan asenteet Aspergerin oireyhtymää kohtaan olleet työmarkkinoilla yleensä enemmän kielteisiä kuin myönteisiä.

Vanhat kokemukset eivät tietenkään kerro sitä millainen uusi kokemus voi olla, joten päätin selvittää tarkemmin millainen yritys Unicus Finland on.

Otin yhteyttä Unicus Finlandin toimitusjohtajaan Jukka Mikkoseen, ja pyysin häneltä haastattelua. Mikkonen vastasi nopeasti yhteydenottooni, minkä jälkeen tapasimme Unicus Finlandin toimipaikassa Helsingin Pitäjämäellä.

OR: Olette aloittaneet toimintanne Suomessa huhtikuussa. Mitä teille kuuluu?

JM: Oikeastaan aloitimme virallisesti toukokuussa. Täällä oli aikaisemmin olemassa sellainen yritys kuin Unicus Oy, ja me tarvittiin Unicus Oy:ltä lupa käyttää Unicus Finlandin nimeä. Mutta Unicus Oy muutti omaa nimeään, kun me tultiin tänne. Olivat hyvin ystävällisiä kun suostuivat vaihtamaan nimeään. Toiminta me kyllä aloitettiin huhtikuussa.

Mitä meillä toimintaan nyt kuuluu, niin touko-kesäkuussa me käytiin paljon keskusteluja Autismiliiton, Autismisäätiön kanssa, TE-palvelujen, Helsingin kaupungin, Espoon kaupungin ja Vantaan kaupungin, useampien eri tahojen kanssa.

Jonkin verran tehtiin esikartoitusta markkinasta, että miten asiakkaat tähän suhtautuu. Ja sitten tietenkin yrityksen perustamiseen liittyviä perusasioita, eli hankittiin tämä toimisto, kirjanpito ja kaikki muut asiat, jotka veivät omansa aikansa.

Ensimmäiset haastattelut meillä oli kesäkuussa ja nyt keskiviikko-torstai meillä oli täydet päivät täällä haastateltavia. Eilen oli kuusi haastateltavaa täällä, joiden kanssa käytiin keskustelua. Tavoitteena olisi, että siinä elo-syyskuun vaihteessa meillä ensimmäiset aloittaisivat.

OR: Ensimmäiset yrityskonsultit?

JM: Joo, ensimmäiset konsultit tulee. Me otetaan kolme nyt tässä vaiheessa. Hehän tulevat työkokeiluun. Työkokeilun aikana heidät koulutetaan testaukseen, mehän tehdään ohjelmistotestausta, suoritetaan sertifikaatti, minkä jälkeen tulokkaat ovat ikäänkuin virallisia testaajia.

Sitten ehkä loka-marraskuun tienoilla ensimmäiset konsultit lähtevät asiakashankkeisiin, ja sitä mukaa kun me saadaan joku asiakashankkeeseen, niin me pyritään aina ottamaan yksi uusi tekijä harjoitteluvaiheeseen.

Me ei voida tietenkään alussa ottaa hirveän montaa. Meillä on tavoitteena palkata kymmenen per vuosi. Saadaan tietenkin palkata enemmänkin, jos löytyy asiakkaita, mutta se on semmoinen budjetäärinen tavoite.

OR: Kuinka paljon konsulttinne pitää hallita tietotekniikkaa? Entä jos hakija ei osaa yhtäkään ohjelmointikieltä?

JM: Tämä on kaksivaiheinen juttu. Alussa me pyritään etsimään mahdollisimman valmiita henkilöitä, jotka pystyisivät mahdollisimman nopeasti menemään asiakkuuksiin. Myöhemmässä vaiheessa meillä on sitten varmaan mahdollisuus ottaa tekijöitä vähän pidemmillekin harjoittelujaksolle.

Sinänsä me ei suoraan edellytetä ohjelmointiosaamista, mutta kyllä tietotekniikan yleinen harrastuneisuus ja kiinnostus siihen on edellytys. Jos henkilöllä ei ole minkäännäköistä taustaa tietotekniikkaan, niin tästä tulee ehkä liian vaikeaa.

Mutta se mikä tässä tuntuu olevan aika hyvä puoli on se, että aika monella Asperger-autisminkirjon taustaisella ihmisellä tuntuu olevan kuin luonnostaan suuri kiinnostus tietokoneisiin.

Ja tässä on oikeastaan se syy miksi me tässä hommassa ollaan, koska nähdään että autisminkirjon henkilökohtaiset ominaisuudet on ihan erinomaisia nimenomaan tietotekniikka- ja ohjelmistotestaukseen.

Se kyky nähdä asioita, mitä ehkä neurotyypillinen ihminen ei näe, henkilökohtaiset ominaisuudet ja työn vaatima tarve, niin ne on täydellinen yhdistelmä.

OR: Hyväksyttekö hakijat, joilla on Asperger-piirteitä, muttei lääkärin kirjoittamaa diagnoosia?

JM: No tämä onkin vähän vaikea kysymys, diagnoosihan voi joskus riippua myös lääkäristä. Kyllä lähtökohta on se, että edellytetään, mutta on myöskin sellaisia henkilöitä, joilla on ollut vain lausunto, että on vahvasti Asperger- tai autismikirjon piirteitä. Tiedän että sellaisia henkilöitä on joskus palkattu Norjassa ja Ruotsissa.

Nämä lausunnothan eivät ole mitenkään täysin yksiselitteisiä. Mutta joku dokumentti me yleensä kyllä edellytetään.

Mehän ei siis olla lääkäreitä, eikä me olla sillä tavalla autisminkirjon asiantuntijoita, että pystyttäisiin tämmöisiä diagnooseja tekemään, mutta luotetaan siihen jos semmoinen lausunto löytyy.

OR: Miten otatte huomioon Aspergereiden erityispiirteet, kuten aistiherkkyydet ja mahdollisen heikon keskittymiskyvyn?

JM: No, näitä aistiherkkyyksiä ja yliherkkyyksiä ja keskittymisasioita, nämähän on tietysti hyvin vaihtelevia. Nythän oli just kirjoitus avokonttorimaailmasta. Esimerkiksi tämä ensimmäinen tila, missä me ollaan, niin tämähän on avokonttori, mutta meillä ei ole mahdollisuutta hankkia sellaista tilaa, että kaikkiin tarpeisiin voitaisiin vastata.

Me pyritään mahdollisuuksien mukaan vastaamaan tarpeisiin, ja pyritään löytämään rauhalliset tilat. Ruotsissa ja Norjassa on lepohuoneet ja ihmisillä on vastamelukuulokkeita, mutta tämä on meidän ensimmäinen tila. Jostakin meidän täytyy aloittaa.

Me ymmärretään herkkyydet ja pyritään kaikin keinoin tekemään ihmisten työympäristöstä niin hyvä kuin suinkin pystytään. Pyritään helpottamaan niillä keinoilla mitä meillä on käytettävissä. Me yritetään tehdä valaistuksesta, äänestä ja hajuista mahdollisimman hyvä.

Mutta sitten on tietysti taloudelliset rajoitteet, että ihan kaikkeahan me ei voida tehdä. Me ei todennäköisesti pystytä huomioimaan kaikkea, mutta huomioidaan niin paljon kuin pystytään.

Eilen tosiaan oli kuusi haastateltavaa ja kaikilta kysyttiin, että voisitko kuvitella toimivasi tässä ympäristössä työskentelemässä, ja oikeastaan kaikki sanoivat kyllä. Jotkut sanoivat, että voi olla vaikeeta

OR: Kuinka paljon konsultin työ sisältää sosiaalisia tilanteita? Kuinka vaativia ne ovat?

JM: Konsulttityö sisältää sosiaalisia tilanteita. Ne varmastikin vaihtelee, meidän konsultit kun ovat asiakashankkeissa, niin he ovat siellä asiakkaan tiloissa.

Me käydään avoin keskustelu asiakkaan kanssa ja pyritään löytämään sellainen tila missä henkilö pystyy työskentelemään. Me halutaan keskittyä vahvuuksiin, joten me yritetään kaikin keinoin poistaa niitä asioita, jotka aiheuttaa ongelmia.

Eihän me voida luvata, että et joudu koskaan sosiaaliseen tilanteeseen tai koskaan ei kuulu ääniä. Mutta se mitä me voidaan luvata, niin koitetaan mahdollisuuksien mukaan välttää niitä.

Me ymmärretään sitä taustaa. Sen takia me käydään haastatteluissa läpi aika henkilökohtaisiakin asioita; halutaan ymmärtää, että mitä meidän pitää tehdä, jotta me mahdollistetaan se työnteko. Se edellyttää avoimuutta, että asioista pystytään puolin ja toisin puhumaan suoraan.

OR: Ovatko konsulttinne työsuhteessa Unicus Finlandilla? Ovatko työsopimukset määräaikaisia vai jatkuvia? Noudatatteko jotain työehtosopimusta?

JM: Meidän malli menee niin, että ensin alkaa työkokeilu ja työkokeilun aikanahan ei olla työsuhteessa. Heti kun asiakashanke alkaa ja me aletaan laskuttaa asiakkaalta työstä, niin siinä kohtaa tehdään työsopimus, ja sen jälkeen henkilö on meillä vakituisessa työsuhteessa.

Ja sitten ihan normaalia IT-alan työehtosopimusta noudatetaan. Meillä on tietysti tavoitteena päästä mahdollisimman nopeasti siihen vakituiseen työsuhteeseen, ei haluta yhtään pitkittää työkokeilua.

Mutta kuinka pitkään se työkokeilu kestää, niin sehän riippuu hyvin paljon taustasta, henkilöstä. Onko henkilöllä tietotekniset valmiudet ja yleinen valmius työn tekemiseen.

Aika monellahan on pitkä työttömyys taustalla ja on ehkä ollut muitakin haasteita elämässä, epäsäännöllinen unirytmi tai mitä tahansa, niin se voi ikään kuin viedä aikaa totutella siihen normaaliin työntekorytmiin. Mutta pyritään siihen ettei työkokeilut kestäisi kauempaa kuin kolme kuukautta.

OR: Mitkä takeet konsulteilla on työllistyä työkokeilun jälkeen?

JM: No, ei me voida siitä täyttä varmuutta antaa, että se työpaikka löytyy, mutta ei me myöskään haluta ikään kuin huvikseen ottaa ihmisiä työkokeiluun. Työkokeiluhan on meidän tapauksessa kouluttautumista työtehtävään.

Syystä tai toisesta voi käydä niin, ettei jollakin henkilöllä ole valmiuksia, joko ei ole ylipäätänsä valmiuksia tehdä työtä, ei voi toimia tässä ympäristössä, tai ei ole tietoteknistä kyvykkyyttä.

Jos mä peilaan sitä mitä Ruotsissa ja Norjassa on tapahtunut, niin siellä ehkä yksi sadasta ei ole työllistynyt. Että on yhdessä todettu ettei tämä ole oikea paikka.

OR: Yksi sadasta hakuprosessissa hyväksytystä?

JM: Joo. Mutta se on ollut tosi pieni määrä. Kyllähän meillä tavoitteena on, että mahdollisimman moni pääsee hommiin, ei me oteta työkokeiluun huvin vuoksi.

OR: Kysymykseni saattavat olla tiukkoja, mutta tarkoitus ei ole tehdä mitään herjaavaa juttua.

JM: Joo, ei se mitään, nämähän on sellaisia juttuja, jotka nousee esille joka keskustelussa.

OR: Yleensä Asperger-diagnoosin ehtona on henkilön tarve saada apua elämänhallintavaikeuksiinsa. Eikö ole vaarana, että konsulttinne eivät suoriudu arjestaan, mikä saattaisi haitata työtehtävien hoitamista?

JM: On sellainen vaara. Käytän esimerkkinä vaikka hyvin epäsäännöllistä vuorokausirytmiä, sehän on työn tekemisen kannalta hyvinkin haastavaa. Mutta sanoisin, että me ymmärretään tällaisia asioita paljon paremmin kuin normaali yritys.

Eihän mekään tietysti ihan kaikkea voida tehdä. Kyllä me myöskin edellytetään, että jos asiakkaan kanssa on sovittu, että siellä tavataan, niin sitten siellä tavataan. Että kyllä ne velvoitteet täytyy hoitaa sinne asiakkaiden suuntaan.

Tietysti sitten jos joku sairastuu tai muuta, niin sehän on ihan normaalia, että sitten ilmoitetaan, että en pääse, olen sairas, sehän on ihan selvää.

Tietysti ihmisten elämässä voi tapahtua aika paljon muutoksia, mutta myös tämänkin takia me pidetään tätä työkokeiluvaihetta. Että me pystytään näkemään onnistuuko se säännöllinen työnteko täällä.

Vaikka me ymmärretään, niin rajansa kaikella. Se että meillä aloittaa työsuhteen, niin silloin sitoutuu myöskin siihen, että haluaa tehdä sitä työtä ja olla asiakkaan kanssa.

OR: Viimeinen kysymys on hieman tragikoominen. Entä jos konsulttinne menettää malttinsa ja käyttäytyy epäasiallisesti, kuten solvaa asiakastanne? Löytyykö teiltä ymmärrystä tällaisille lipsahduksille?

JM: Mulla on pitkä tausta erilaisista yrityksistä IT-alalla ja tiedän, että tällaista tapahtuu, välillä pinna palaa. Mun mielestä siinä täytyy kuulla molempia puolia, mitä tässä on oikein tapahtunut. Usein on niin, että aika paljon syytä on myös siellä asiakkaassa.

Me kaikki menetetään joskus malttimme, se on ihan ookoo. Tietysti sitten, että kuinka voimakasta se on ja mitä siinä itse asiassa tapahtuu, niin se on taas sitten oma keskustelunsa.

Joskus tämmöisissä tapauksissa ikään kuin ensimmäinen lääke on se, että vaihdetaan konsulttia. Jostain syystä vaan kemia ja suhde asiakkaan ja konsultin välillä ei toimi. Yleensä asiakasta ei voi vaihtaa, mutta konsultin voi vaihtaa.

Ja sitten voi olla, että sama konsultti toimii jollain toisella asiakkaalla aivan erinomaisesti. Ja voi olla, että asiakkaan luokse, jonka kanssa on ollut ongelmia, menee joku toinen konsultti, jonka kanssa hän tuleekin tosi hyvin toimeen.

Joudun taas sanomaan vähän siihen tyyliin, että kyllä me ymmärretään, mutta siinäkin on rajansa miten siinä voi toimia. Ja tietysti jos se ongelma alkaa olemaan toistuvaa ja syntyy jatkuvasti riitatilanteita asiakkaalla, niin silloinhan meidän täytyy sitten harkita onko henkilö työkykyinen.

***

Viimeisen kysymyksen jälkeen toimitusjohtaja Mikkojen haki läppärinsä ja intoutui pitämään lisäesitelmän Unicus Finlandin toiminnasta. Hän kertasi yrityksen periaatteet tarjota Aspergerille työpaikka ja hyödyntää Aspergereiden erityisominaisuuksia.

Uutena tietona Mikkonen mainitsi Ruotsin ja Norjan asiakasyrityksissä olevat ”workbuddyt”, jotka ovat yhteyshenkilöinä asiakkaan, konsultin ja Unicuksen välillä. Asiakasyritysten ihmiset ovat Mikkosen mukaan ottaneet workbuddyna olon suurena kunniatehtävänä.

Kun yhteistyö menee suunnitellusti, voi työskentely sujua kuin ”normaalisti”. Mikkonen kertoi malliesimerkin Ruotsista, jossa yhteistyö Scanian kanssa on toiminut niin hyvin, että asiakas kysyi mikä ongelma konsultilla oikeastaan on.

Lähtiessäni toimitusjohtaja Jukka Mikkonen vielä tuumaili, että hänen on vaikeaa antaa tarkempia todisteita Unicus Finlandin toiminnasta, sillä varsinaista toimintaa heillä ei vielä ole. Ainoa mitä hän voi antaa on hänen sanansa. Sen sijaan Ruotsissa ja Norjassa toiminta on jo pitkällä, joten Mikkonen suositteli tarkastelemaan kuinka Unicuksen konsepti toimii siellä.

Vihjailin hänelle, että kenties tulen myöhemmin tekemään jatkojutun, kunhan Unicus Finlandin ensimmäiset yrityskonsultit ovat aloittaneet.

Unicus Finland

Teksti ja kuva: Olli Ronkainen