Tutkijatohtori Henri Pesonen Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta vieraili Autistic Pride Day (APD)-tapahtumassa 6.6.2020. Henri esitteli korkeakouluissa opiskelevien autismikirjolla olevien opintojen ja työllistymisen tuen muotojen kehittämiseen keskittyvän IMAGE-hankkeen tuloksia. Tässä EU-rahoitteisessa hankkeessa ovat Suomen lisäksi mukana Iso-Britannia, Alankomaat, Ranska ja Saksa.

Ensimmäinen hankkeen tuloksia esittelevä tieteellinen artikkeli ilmestyi kesäkuun 2020 alussa ja APD:ssä Henri Pesonen esitteli artikkelissa kuvattuja tutkimustuloksia. Artikkelia varten haastateltiin kolmeakymmentä neljän eri maan yliopistossa parhaillaan opiskelevaa tai viimeisen 10 vuoden sisällä opiskellutta autismikirjolla olevaa henkilöä ja kysyttiin heidän kokemuksiaan työllistymisen tukimuodoista opintojen aikana. Tämä verkkoartikkeli on Annikka Suonisen tekemä suomenkielinen referaatti kyseisestä artikkelista. Alkuperäisen artikkelin tarkemmat viitetiedot löytyvät referaatin lopusta.

Jutun kuvituksena oleva kaaviokuva on suoraan Henri Pesosen ja kumppaneiden tutkimusartikkelista, ja se kuvaa haastatteluissa esiin nousseita asioita temaattisesti ryhmiteltyinä. Kuvion termien suomennokset on tehnyt Annikka Suoninen.

Asiat, joiden haastatellut kokivat tukevan yliopistosta valmistuvien työllistymistä, voidaan ryhmitellä kolmen keskeisen teeman alle ja edelleen seitsemään pienempään teema-alueeseen. Kaksi keskeisistä teemoista, eli organisaation tukitoimet sekä tukevat ja huolehtivat ihmissuhteet, kuvaavat tällä hetkellä saatavissa olevaa tukea. Kolmas keskeinen teema, eli toiveet yksilöllisestä kohtaamisesta, taas liittyy enemmän haastateltujen toiveisiin ja kehitysehdotuksiin tuen suhteen.

Organisaation tukitoimiin kuuluvat yliopiston tarjoamat työllistymistä edistävät tukitoimet sekä opintoihin kuuluvat käytännön harjoitukset tai työharjoittelu. Yliopiston tarjoamia työllistymiseen tähtääviä tukitoimia ovat esimerkiksi työelämä- ja työnhakuneuvonta sekä muut akateemiset urapalvelut. Neuvontapalveluita saattaa olla tarjolla esimerkiksi eri opintojaksojen yhteydessä annetuilla luennoilla tai erillisillä kursseilla, joilla opetetaan vaikkapa CV:n ja työhakemusten tekemistä tai työpaikkahaastatteluissa toimimista. Joissakin yliopistoissa saattaa olla tarjolla myös erillisiä ura- ja työnhakupalveluja, joiden asiakkaiksi opiskelijat voivat hakeutua. Haastateltujen autismikirjolaisten mielestä tarjotuista palveluista on vaikea saada tietoa ja niiden pariin pitää osata hakeutua itse.

Myös opintoihin mahdollisesti kuuluvalla työharjoittelulla ja muilla käytännön harjoittelujaksoilla pyritään edistämään opiskelijoiden siirtymistä työelämään opintojen jälkeen. Harjoittelujaksojen kautta opiskelijat saavat tuntumaa työhön, oppivat tuntemaan omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja saavat itseluottamusta työssä pärjäämisestä. Toisaalta haastatellut kertovat, että työharjoittelun aikana tehdyt työtehtävät saattavat erota paljonkin niistä tehtävistä, joita valmistumisen jälkeen tehtäisiin.

Toiseksi keskeiseksi teemaksi haastatteluista nousee esiin erilaisten tukea antavien ja välittävien ihmissuhteiden merkitys. Näitä ihmissuhteita haastatellut autismikirjolaiset pitävät itse asiassa tärkeimpänä työelämään siirtymistä edistävänä tekijänä. Nämä tukea antavat ja välittävät ihmissuhteet voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat yliopiston puolesta nimetyt tutorit ja ohjaajat sekä esimerkiksi yliopiston vammaispalvelujen henkilökunta tai yliopiston ulkopuoliset toiminta- tai psykoterapeutit. Näistä ryhmistä haastatellut kirjolaiset kokevat saavansa eniten tukea henkilökohtaisilta terapeuteiltaan yliopiston ulkopuolelta.

Toisen ryhmän merkityksellisistä ihmissuhteista ovat yliopiston muu opetus- ja tutkimushenkilökunta. Heidän pääasiallisena tehtävänään ei ole uraneuvonnan antaminen tai tukitoimien tarjoaminen, mutta osa heistä on niin sitoutuneita työhönsä ja kiinnostuneita opiskelijoistaan, että heidän antamansa tuki ja neuvonta muodostuvat virallisia tukitoimia merkityksellisemmäksi. Opettajat ja tutkijat saattavat antaa hyvinkin konkreettisia – ja henkilökohtaisiakin – tietoja erilaisista työtehtävistä ja ammateista ja työnhausta. Jotkut haastatelluista olivat myös sijoittuneet työhön suoraan näiden suhteiden kautta joko tutkijoiden omiin tutkimusprojekteihin tai muuhun työhön heidän vihjeidensä ja suositustensa perusteella.

Kolmannen tärkeän työllistymistä tukevan ihmisryhmän muodostavat henkilökohtaiset suhteet kuten vanhemmat, muu perhe ja ystävät. Näiden ihmissuhteiden merkitys korostuu autismikirjolaisten työelämään siirtymisen tukemisessa. He tarjoavat tukea ja konkreettisia neuvoja, auttavat työpaikkojen etsimisessä ja työhakemusten tekemisessä. Monesti työpaikka saattaa myös löytyä henkilökohtaisten ihmissuhteiden kautta perheen tai ystävien tuttavapiirin kautta.

Haastatteluissa esiin nousseista asioista viimeisen laajemman temaattisen ryhmän muodostivat asiat, joiden kohdalla haastatellut toivovat erityisesti parannuksia. Autismikirjolaiset tuovat esiin tarpeen tulla kohdatuksi yksilöllisemmin, koska neurotyypillisille opiskelijoille suunniteltuja ohjaus- ja tukitoimia pidetään riittämättöminä ja lisäksi autismikirjon opiskelijoiden on usein vaikea itsenäisesti etsiä tarjolla olevia tukitoimia ja hakeutua niiden piiriin. Lisäksi yliopiston henkilökunnalta toivotaan enemmän tietoa ja ymmärrystä autismikirjosta, jotta nämä osaisivat paremmin kohdata autistiset henkilöt ja ottaa huomioon heidän erityistarpeensa.

Neljässä eri maassa (Suomi, Iso-Britannia, Hollanti ja Ranska) tehnyt haastattelut antavat hyvin samanlaisen kuvan yliopisto-opiskelijoille tarjolla olevista työllistymistä edistävistä tukitoimista. Autismikirjolaisten opiskelijoiden saama tuki tuntuu olevan paljon kiinni sattumasta. Saako opiskelija tietoa tarjolla olevasta tuesta ja osaako hän hakeutua tuen piiriin. Kohtaako opiskelija sellaisia opettajia ja muun henkilökunnan edustajia, jotka ovat aidosti kiinnostuneita opiskelijoistaan ja näiden työllistymisen edistämisestä. Onko yliopiston henkilökunnalla ja mahdollisilla työnantajilla tietoa autismikirjosta, ja osaavatko he kohdata neurologisesti epätyypillisen opiskelijan tai työnhakijan. Kuuluuko opiskelijan omaan lähipiiriin henkilöitä, jotka osaavat neuvoa ja auttaa työnhaussa – tai löytyykö jopa työpaikka tuttavuussuhteiden kautta. Tällä hetkellä on siis paljon kiinni sattumasta, kuinka paljon autismikirjolainen saa tukea siirtymiseen opiskelusta työelämään.

Lähde: Henri V. Pesonen, Mitzi Waltz, Marc Fabri, Minja Lahdelma & Elena V, Syurina (2020): Students and graduates with autism: perceptions of support when preparing for transition from university to work, European Journal of Special Needs Education. Published 01 June 2020.

Linkki artikkeliin (maksumuurin takana): https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/08856257.2020.1769982

Kansainvälisen hankkeen sivu (englanninkielinen): http://www.imageautism.com/overview/