Onko junaliikenne esteetöntä autismikirjolaiselle?

Kuva: VR kuvapankki

VR keräsi kesän aikana järjestöiltä tietoja joukkoliikenteen esteettömyys- ja saavutettavuushaasteista. ASY:n hallitus pohti asioita autismikirjon henkilöiden kannalta. Vastauksissa nostettiin erityisesti esille sitä, että vaikka autismikirjon henkilöt eivät kohtaa samanlaisia fyysisiä esteitä kuin esimerkiksi liikunta- tai näkövammaiset, niin aistiyliherkkyydet vaikeuttavat autismikirjolaisten joukkoliikenteen käyttöä. Useimmat autismikirjon henkilöt kokevat kovat tai yllättävät äänet, kirkkaat tai vilkkuvat valot ja voimakkaat hajusteet niin häiritsevinä ja stressaavina, että jo pelkkä tieto niiden (todennäköisestä) ilmenemisestä, saa välttelemään joukkoliikennettä. Olisikin toivottavaa, että junista löytyisi erillisiä tiloja aistiyliherkille.

Autismikirjon henkilöiden on myös vaikea suunnistaa ja liikkua tuntemattomassa ympäristössä ilman selkeitä opasteita. Muutenkin tarjolla olevan informaation pitäisi olla yhdenmukaista ja selkeää. Autismikirjon henkilöillä voi olla vaikeuksia tulkita erilaisia kuvallisia symboleja, jos niitä ei käytetä yhdenmukaisesti ja näyttötaulujen tekstit vaihtuvat usein liian nopeasti. Autismikirjon henkilöiden on usein vaikea saada selvää erilaista kuulutuksista voimakkaan taustahälyn takia.

Autismikirjon henkilöillä on erilaisia kommunikaatiovaikeuksia etenkin vieraiden ihmisten kanssa, joten heidän on myös vaikea kysyä neuvoa ohikulkijoilta. Outo tilanne ja ympäristö, aistiyliherkkyydet ja ihmisjoukko lisäävät stressitasoa ja korostavat kommunikaatio-ongelmia, aiheuttaen jopa mutismia. Yhdeksi ratkaisuksi tähän ongelmaan tarjosimme kännykkäsovellusta, joka näyttäisi kulkureitit asemilla. Sovelluksen avulla henkilö voisi käydä reitit halutessaan läpi jo etukäteen ja lisäksi seurata reitin vaiheita reaaliajassa.

Kuormittuneessa tilassa autismikirjon henkilön voi olla vaikea kysyä neuvoa edes infopisteestä – etenkin jos tämä edellyttäisi jonottamista lähikontaktissa vieraisiin henkilöihin hälisevässä ja kaikuvassa tilassa. Toivoimmekin, että henkilökunnalle annettaisiin koulutusta ja tietoa myös autismikirjon häiriöistä, jotta henkilökunta osaisi paremmin kohdata sellaistenkin asiakkaiden erityistarpeet, joilla ei päällisin puolin ole mitään vammaa.

Suurimmilla rautatieasemilla on tarjolla vammaisille maksuttomia saattopalveluita, jotka pitää tilata etukäteen. Tällainen saattopalvelu olisi hyvin tarpeellinen monelle autismikirjon henkilölle vaikkapa junan vaihdon yhteydessä. Henkilökunnan pitäisikin ymmärtää, että muutkin kuin liikunta- tai näkövammaiset voivat tarvita apua, sillä joskus on käynyt niinkin, että jopa ennakkoon tilattu saattopalvelu on evätty henkilöltä, jolla ei ole ollut selvää näkyvää vammaa.